siis oon syöny varmaa 1000-1500 kcal!!
ja toi on pieni murhe verratuna siihe
et tänään joulu loma ja mun toikkarin
keskiarvo laski 9.8 👉🏼9.6 😭
mun perhe vaa riitelee ja en tiä mitä mä teen
siis kaikki menee huonosti oon läski ja ruma,
perhe vihaa mua, k.a laski ja sit viel toissapäivän
tapahtuma;
"heräsin aamulla siihen pahimpaan,herätys
kelloon. pomppasin ylös sängystä, ja yhtäkkiä
koirani(sanotaanko nyt vaikka mikki) alko
haukkumaan. mikki juoksi huoneeni toiseen
päähän, marsu häkin luokse. menin häkin luokse
ja kaksi marsuani oli jo heränny, kolmas "nukkui".
vaihdoin marsujen juomapulloista vedet ja menin
mikin kaa lenkille.
kun lenkin jälkeen huomasin kellon olevan
jo 7.32 , lähdin juoksu jalkaan meikkaamaan.
laitoin hiukset nutturalle,kiskasin takin päälle ja
vetasin uudet converset jalkaan ja lähdin juoksemaan
kouluun. koulussa mietin vain päivän kaloreita,
ja et miten voisin kieltäytyä perhe päivälliseltä.
kun tulin koulusta kotiin, marsuni vinkuivat ja
vikisivät tavallista äänekkäämmin. avasin häkin
ja huomasin että kolmas rakas marsuni, makasi
hengittämättä lempi mökissään."
hengitykseni tiivistyi,kylmä hiki valui kasvoiltani.
menin paniikkiin. kyyneleet valuivat poskini pitkin.
näkökenttä alkoi sumentua. suljin silmät. toivoin
sen olevan pelkkää unta, painajaista. avasin silmät.
ja ei, se ei ollut unta vaan totisinta totta. yhtäkkiä
kaikki pimeni. kumpa äskeinen lause olisi tarkoittanut
että kaikki loppui, että olisin kuollut. mutta ei.
heräsin vähän ajan päästä. tuli huono olo. oksensin.
unohdin jo hetkeksi tapahtuneen. sitten paniikki iski
jälleen. mitä 14 vuotias tyttö voi tehdä tässä tilanteessa,
jos on huonot välit vanhempiin? no, minä soitin
parhaalle kaverilleni.
itkin silmät päästäni. kerroin miten olin luullut
sen nukkuvan. kerroin miten rakas se on, kerroin
mikä ahdistus ja paniikki mulla on. onneks mul
on tuo yks ystävä, niin ihana,niin rakas,niin auttava
ja ymmärtäväinen. tuo ystävä kuunteli mua kun selitin
koko tapahtuman 31,53 min puhelussa. hän vain
kuunteli, ja kun pidin hengitys taukoa tai romahdin
itkuun, niin hän rauhoitti mut ja kertoi lohduttavia
juttuja. rakastan sitä ihmistä💗
marsuni oli ja on edelleenkin minulle todella rakas.
vain kolme marsua ja koira välittävät meän perheessä
musta. kaikki muut siskot veljet äidit ja isät vihaa mua.
en tuu pääseen rakkaan marsuni kuolemasta yli pitkään
aikaan, mutta koitan kirjoitella teille muista jutuista,
ja puhua ihmisille muista asioista, sillä puhun ja kirjoitan
lisää sitten kun musta tuntuu että olen valmis.
uskon että sain paniikki kohtauksen, jonka
seurauksena pyörryin ja oksensin. mutta tästä
tuli todella pitkä, kiitos jos luit kokonaan💛
